torstai 29. kesäkuuta 2017

Pettymyksestä toiseen



Jo toisena vuonna peräkkäin hakemukseni ammatilliseen koulutukseen ei johtanut mihinkään. Tällä kertaa pääsin ihmeen kaupalla peräti haastatteluun asti, mutta siihen se sitten tyssäsikin, vaikka hakijoista sisään otettiin yli kolmannes. (Tämä tuntuu myös hyvin kannustavalta liittyen työnhakuun: työhakemuksillani en ole koskaan päässyt edes haastatteluun asti, ja kun haastattelussa esiintymistaitoni eivät todistetusti riitä edes näillä sisäänpääsylukemilla, mitkä ovatkaan mahdollisuuteni, jos valituksi tuleekin yksi sadasta tai harvempi? Se nimittäin on tilanne jokaisen kaikille avoimen työpaikan kohdalla – ja muihinhan minulla ei ole teoreettistakaan mahdollisuutta.)

Edessä siis on jälleen yksi vuosi ilman töitä, opiskelua, tuloja ja tulevaisuutta.

Musiikkiani vielä viimeisimpinä vuosina seuranneet sitkeimmät ovat saattaneet huomata tuotannossani tietynlaisen paradigman muutoksen. Huumorin määrä on vähentynyt, kun taas katkeruuden, ihmisvihan, unelmien hautaamisen, vanhenemisen, kaiken turhuuden, elämään pettymisen, itse aiheutetun häviäjyyden yms. teemoja on käsitelty enemmän.

Voin luvata, että suunta tulee jatkossakin pysymään samana – sikäli kun vielä saan itsestäni puristettua tekstejä ja kappaleita irti. Toisaalta tuntuu, että ei häviäjyydestäänkään pysty ammentamaan aihetta loputtomiin.

Saa nyt nähdä, mitä tässä tapahtuu elämän ja CR&KK-projektin suhteen.