torstai 24. marraskuuta 2016

Nuotinnus kappaleesta, jota ei vielä ole olemassa: Abortti



Tällä hetkellä ei ole rauhallista aikaa omien kappaleiden äänittelylle, joten päätin kokeilla jotakin uutta. Yleensä kun teen musiikkia, en missään vaiheessa kirjoita ylös muuta kuin sanat: sekä sävel että sovitus syntyvät päässäni soitellessani ja hioutuvat lopulliseen muotoonsa äänitysprosessin aikana.

Nyt, nuotinnuksesta innostuneena (ks. ed. blogipäivitys), päätin kokeilla, mitä tapahtuisi, jos kehittelisin kappaleidean nuotiksi ennen kuin olen äänittänyt siitä tahtiakaan. Niille faneilleni, jotka osaavat lukea notaatiota, tämä tarjoaa mahdollisuuden päästä käsiksi CR&KK-kappaleeseen, jota ei (ainakaan vielä) ole olemassa. (Klikkaa nuotteja nähdäksesi ne suurempina tai lataa ne .pdf-muodossa täältä.)



Lukija voi kuvitella ja kuulla kappaleen päänsä sisällä – ja sitten, kun joskus saan jotakin äänitettyäkin, tarkastella, vastasiko nuotin perusteella kuviteltu näkemys kappaleesta lainkaan sitä, mikä lopulta toteutui. Ehkä yliarvioin sen, voiko tällainen kiinnostaa ketään blogissa, joka vilkkaampanakin päivänä tilastoi n. 20 lukukertaa, niistäkin puolet botteja. Mutta itse ainakin olisin hyvin innoissani, jos jokin seuraamani artisti tai -bändi julkaisisi jonkin kappaleensa ensin nuottina ja vasta myöhemmin audiona! Silloin kappaleen voisi kokea ja löytää kahdella tavalla: ensin omallaan ja sitten sellaisena kuin esittäjä sen halusi. (Artistit ja bändit: miksette tee tätä?)

Tietenkin äänittäessä voi tapahtua kaikenlaista, sillä asioilla on tapana problematisoitua matkalla paperilta kohti konkretiaa: saatan muokata hieman melodiaa, yksittäisiä sanoituksen kohtia, rakennetta… mutta nyt ainakin alkuidea ennen tuota vaihetta on dokumentoitu. Saa nähdä, mukaileeko lopputulos sitä 98-prosenttisesti vai paljon vähemmän.

P.S. On tämän julkaisuun tässä muodossa kyllä myös yksi käytännön syy, nimittäin se, että olen myös nuotinnuksien tekijänä samanlainen itseoppinut amatööri ja kyherö kuin kaikessa muussakin: niinpä kaikenlaiset notaatioon liittyvät korjausehdotukset minua pätevämmiltä ovat enemmän kuin tervetulleita.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Narsismin ruokintaa: nuotinnukset



Lähestulkoon kaikki taiteilijat ovat varsin omahyväistä väkeä ja innokkaita loputtomaan märehtimiseen tekeleidensä ympärillä. Jos taiteilijan työ on saanut osakseen jonkinlaista huomiota yleisöltä tai edes vähän apurahaa joltakin säätiöltä, innoissaan olemisen pystyy jotenkin ymmärtämään: teoriassa on mahdollista, että jostakin löytyy henkilö, jota teosten taustoittaminen ja muu oheismateriaali voi jopa kiinnostaa.

Se, että ketään ei kiinnosta, ei kuitenkaan rajoita taiteilijan innokkuutta töidensä parissa märehtimiseen. Ja silloin tämä märehtiminen näyttäytyy ulkopuolisten silmiin säälittävänä, samaan aikaan traagisena ja koomisena itsekeskeisyytenä, täydellisenä ajanhukkana.

Siksi päätin tarttua toimeen ja tehdä juuri niin.

Minulta pyydettiin sointumerkkejä erääseen kappaleeseeni. Sitä tapahtuu äärettömän harvoin, sillä ne harvat tekeleeni, jotka ovat kiinnostaneet ketään, ovat covereita, ja jos joku tahtoo soitella cover-kappaletta, hänen on helppo hakea originaaliin nuotit kirjastosta tai sointumerkit ja tabulatuurit netistä. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin omasta sävellyksestäni, joten soinnut ja nuotit olivat olemassa vain päässäni.

Minulla olisi mennyt kaksi minuuttia sointumerkkien lätkimiseen tekstitiedoston yhteyteen, mutta päätinpä huvikseni tehdä kappaleesta kunnollisen nuotinnuksen, koska miksi ei?

Siitä se idea sitten lähti… Kenties alankin aikani kuluksi tehdä lisää nuotinnuksia omista kappaleistani. Siinähän ei tietenkään ole mitään järkeä, koska keskimäärin niitä ei edes kuuntele kukaan puhumattakaan siitä, että joku tahtoisi esittää niitä, mutta toisaalta, entä sitten? Kun elämässään on siinä tilanteessa, ettei minkään tekeminen ole tuottavaa, niin sama kai siinä on vaikka harjoitella nuotinnusohjelman käyttöä, notaatiota ja sovitusten tekoa.

Nuottipaperille siirrettynä huonokin biisi sitä paitsi näyttää hienolta, oikeammalta. Voi ainakin kuvitella olevansa ihan oikea artisti ja relevantimpi kuin onkaan, kun aikaansaannoksistaan on nyt olemassa jopa kirjallisia dokumentteja!

Se näyttää uskottavalta, ainakin jos ei osaa lukea nuotteja...