perjantai 18. marraskuuta 2016

Narsismin ruokintaa: nuotinnukset



Lähestulkoon kaikki taiteilijat ovat varsin omahyväistä väkeä ja innokkaita loputtomaan märehtimiseen tekeleidensä ympärillä. Jos taiteilijan työ on saanut osakseen jonkinlaista huomiota yleisöltä tai edes vähän apurahaa joltakin säätiöltä, innoissaan olemisen pystyy jotenkin ymmärtämään: teoriassa on mahdollista, että jostakin löytyy henkilö, jota teosten taustoittaminen ja muu oheismateriaali voi jopa kiinnostaa.

Se, että ketään ei kiinnosta, ei kuitenkaan rajoita taiteilijan innokkuutta töidensä parissa märehtimiseen. Ja silloin tämä märehtiminen näyttäytyy ulkopuolisten silmiin säälittävänä, samaan aikaan traagisena ja koomisena itsekeskeisyytenä, täydellisenä ajanhukkana.

Siksi päätin tarttua toimeen ja tehdä juuri niin.

Minulta pyydettiin sointumerkkejä erääseen kappaleeseeni. Sitä tapahtuu äärettömän harvoin, sillä ne harvat tekeleeni, jotka ovat kiinnostaneet ketään, ovat covereita, ja jos joku tahtoo soitella cover-kappaletta, hänen on helppo hakea originaaliin nuotit kirjastosta tai sointumerkit ja tabulatuurit netistä. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin omasta sävellyksestäni, joten soinnut ja nuotit olivat olemassa vain päässäni.

Minulla olisi mennyt kaksi minuuttia sointumerkkien lätkimiseen tekstitiedoston yhteyteen, mutta päätinpä huvikseni tehdä kappaleesta kunnollisen nuotinnuksen, koska miksi ei?

Siitä se idea sitten lähti… Kenties alankin aikani kuluksi tehdä lisää nuotinnuksia omista kappaleistani. Siinähän ei tietenkään ole mitään järkeä, koska keskimäärin niitä ei edes kuuntele kukaan puhumattakaan siitä, että joku tahtoisi esittää niitä, mutta toisaalta, entä sitten? Kun elämässään on siinä tilanteessa, ettei minkään tekeminen ole tuottavaa, niin sama kai siinä on vaikka harjoitella nuotinnusohjelman käyttöä, notaatiota ja sovitusten tekoa.

Nuottipaperille siirrettynä huonokin biisi sitä paitsi näyttää hienolta, oikeammalta. Voi ainakin kuvitella olevansa ihan oikea artisti ja relevantimpi kuin onkaan, kun aikaansaannoksistaan on nyt olemassa jopa kirjallisia dokumentteja!

Se näyttää uskottavalta, ainakin jos ei osaa lukea nuotteja...