tiistai 2. helmikuuta 2016

Työnhaussa



Koska en aio jatkaa jatko-opintojani, minun piti ilmoittautua työnhakijaksi TE-palveluiden sivuilla. Humanistiseen filosofian maisterin tutkintooni ei kuulu mihinkään ammattiin pätevöittäviä suorituksia eikä se liioin todista mistään sellaisesta erikoisosaamisesta, jolle olisi kysyntää tai edes paikkaa työmarkkinoilla. (Tutkinto on vain yleissivistävä, mutta sen haltija ei kuitenkaan ole edes yleissivistynyt.) Toisaalta taas niissä asioissa, joita oikeasti osaan kohtuullisesti – esimerkiksi musiikkijutut tai rakennustyömaan hanttihommat –, olen täysin itseoppinut enkä pysty mitenkään todistamaan osaamistani, koska näistä ei ole papereita tai päivääkään virallista työkokemusta.

Niinpä päädyin mainitsemaan hakemuksessani, että haen vain lehdenjakajan, rakennusapulaisen yms. töitä. Noihin vaatimuksiltaan jokseenkin olemattomiin työpaikkoihin minulla on edes teoreettinen mahdollisuus päästä. Ja toisaalta en kaipaakaan elämältäni mitään muuta. Hakeutukoot haastaviin tehtäviin ne, jotka haasteista nauttivat. Haluan vain tehdä jotakin yksinkertaista mutta sellaista, joka tuntuu tekemisen arvoiselta.

En silti pidätä suuresti hengitystäni työllistymistäni odotellessa. Yli kolmekymppinen kielitaidoton humanisti ilman työkokemusta tai erityisosaamista ja samanikäinen nuoruutensa pikkurikoksilla itsensä elättänyt mutta parannuksen tehnyt entinen narkomaani ovat työnhaussa jokseenkin samalla viivalla. Ainoa ero on siinä, että ex-narkkari sentään monien mielestä ansaitsee uuden mahdollisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti