Kiipeilypuun loppuvaiheet

Edellisessä jaksossa tapahtunutta: rakensin mökin kissan kiipeilypuuhun, mutta runkoa en ollut vielä edes aloittanut.

Runkopuuksi olin ostanut höyläämätöntä 10 x 10 cm kuusiparrua. Enää piti ratkaista, mihin ja miten sen pystyttäisin. Kustannus- ja kierrätyssyistä päätin hyödyntää kotoa löytynyttä tarpeistoa. Vanhasta lastulevyhyllystä oli jäänyt varaston nurkkaan reilusti parin sentin paksuista levyä, jonka leveys oli 32,5 cm. Koska isompaa yksittäistä levyä ei löytynyt, rakensin pohjalevyn sahaamalla hyllylevystä kaksi 65 cm palaa ja kiinnittämällä ne toisiinsa runkotolpan kehikolla ja naulauslevyillä.

Runkotolpan juurta varten kotoa löytyi erilaista puutavaraa, josta muotoilin ja ruuvasin kerroksittain neliskanttisen n. 12 cm korkean köntin levyn keskelle. (Rungon kiinnittämisen lisäksi juuren tarkoitus on toimia painona, jotta painopiste on alhaalla ja rakennelma ei missään olosuhteissa pääse kaatumaan.) Keskelle jätin tasan 10 x 10 cm aukon: ajatuksena oli, että jos ja kun aukko oli aluksi aavistuksen liian pieni, runkoparrun voi höylätä päästä ohuemmaksi ja hakata sitten nuijalla pohjaan. Näin sain tolpan tiukasti paikalleen; varmistukseksi laitoin vielä kaksi kulmalevyä.

Beta-testaus käynnissä

Tämän jälkeen vuorossa oli tasojen sahaaminen samasta hyllylevystä. Näihin sahasin n. 10,5 x 10,5 cm lovet levyjen upottamiseen runkoa vasten. Levyjen päällystäminen kankaalla oli lätkien identtisyyden vuoksi mekaanista sarjatyötä.

Juuriosan verhoilu vei enemmän aikaa. Ensin pohjalevyn peitto yhdestä palasta, mutta koska toista kangasta ei ollut jäljellä yhtä tarpeeksi suurta palaa, päätin tehdä sivut osista ja sitten ”saumata” sen toisella kankaalla.

Ihmeelliset viritelmät jäivät kankaiden alle

Kun päällystetyt levyt oli ruuvattu paikoilleen runkoon (samanlaisilla kulmalevyillä kuin runkotolpan juuressa) tasaisin välein, jäljellä oli enää rungon päällystäminen ja mökin ruuvaaminen huipulle. Mökkiä päätin modifioida heti kättelyssä; lisäsin siihen toisen kulkuaukon ja poistin mökin alatasosta pienen pätkän, jotta rotevan petoeläimemme olisi helpompi kömpiä sisään.

Uusi kulkuaukko

Päällystetty runko tasolevyineen

Loppunäpertelynä yksityiskohtia

Sama kantti ennen ja jälkeen: rumia saumoja voi paikata irtonöyhdällä, jos oikein perfektionistiksi tahtoo heittäytyä. Kun on polttanut sormensa 10. kerran liimaan, tajuaa, miksi oikeasti nämä hommat teetetään viisivuotiailla bangladeshilaisilla.

Kiipeilypuu on valmis! Kun katson materiaalikustannuksia ja työtuntejani ja vertaan näitä siihen, mitä valmiin ostaminen lemmikkieläinkaupasta olisi tullut maksamaan… niin ei tämäkään nyt leiville löisi kokopäiväisenä tekemisenä. Sitä henkistä tyydytystä, jonka itse tekeminen tuottaa, ei kuitenkaan voi rahassa mitata.

Tyytyväinen eläin valvoo nyt alamaisiaan parin metrin korkeudelta