sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Arvoituksellisia rakkauksia



Jatketaan edellisen päivityksen aiheesta. Yksi viime vuosien pahimmin allekirjoittanutta paskahalvaannuttaneista kotimaisen musiikin lyriikoista löytyy Haloo Helsinki! -yhtyeen kappaleesta ”Kiitos ei ole kirosana”. Tarkalleen ottaen siis kappaleen kohta:

                      Eikä saada koskaan tietää, 
                      rakastiko Hannu piparia vai Kerttua.

Tässä säkeessä, joka (kappaleen muun lyriikan lailla) tavoittelee pipareineen jonkinlaista mukanokkeluutta, on kaikki mahdollinen pielessä, sillä kuten tunnettua 1) Hannu ja Kerttu ovat sisaruksia ja 2) kyseisessä sadussa alusta loppuun asti toisiaan auttavien sisarusten (ei-insestistä) rakkautta ei mitenkään problematisoida. Jäljelle jää siis viittaus, joka ei viittaa mihinkään: ajatus, jossa ei ole lainkaan ajatusta. Suorastaan postmodernistista on se!

Koska tällainen merkitysten kiinnittymättömyys ja kiinnitysten merkityksettömyys ei kuitenkaan vetoa konservatiiviseen yleisöön, ehdotankin, että jos albumista otetaan myöhempiä painoksia tai kappale päätyy jollekin kokoelmalevylle, niin tuo kohta sopisi korjata joksikin enemmän järkeenkäyväksi. Asioita, joita emme koskaan saa tietää, voisivat olla vaikkapa…

                      …rakastiko Ehrnrooth Karjalaa vai Olvia.
                      …rakastiko Leia lukea vai taistella.
                      …rakastiko Matti iskelmää vai Teppoa.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Astetta apokryfisempää



Jesse Kaikurannalta oli ilmestynyt tässä jokunen päivä sitten uusi single nimeltään ”Vielä yksi laulu”. Kuulin sen aamulla autolla ajaessani radiosta. Sen kertosäkeistössä laulettiin näin:

Tai suudellaanko vielä kertaalleen?
Sä oot aivan mieletön.
Voi Jeesus, me oisimme yhteen kuuluneet.

Nauroin koko loppukappaleen ajan.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Valelääkärin rikosten selvitteleminen



Valelääkäri Esa Laihon oikeudenkäynti on kesken. Syyttäjä esittää miehen syyllistyneen muiden rikosten lisäksi myös kahteen tappoon; puolustus taas on pyrkinyt näyttämään, että joskus potilaat kuolevat ja hoitovirheitäkin tapahtuu, oli lääkäri sitten pätevä tai ei.

Ehdotan ongelman ratkaisemiseen helppoa keinoa. Valitaan satunnaisotannalla vaikkapa viisi vastaavissa tehtävissä toiminutta pätevää lääkäriä ja otetaan heidän työhistoriansa yhtä pedanttiseen syyniin kuin valelääkäri-Laihon tekemiset. (Koska lääkäreiden ammattikunta lienee koko maan etuoikeutetuin ja omaa nahkaansa suojelevin, annettakoon noiden viiden verrokin pysyä anonyyminä koko prosessin ajan – muutoinhan yksikään lääkäri ei tietenkään tällaiseen vertailuun suostuisi.)

Tämän jälkeen, kun kasassa on kuusi kansiota – 5 aitoa + 1 huijari –, näistä dokumenteista riisutaan pois kaikki tunnistamisen mahdollistavat tekijät. Sen jälkeen nämä dokumentit luovutetaan ulkopuolisten asiantuntijoiden tarkasteltavaksi.

Jos nämä asiantuntijat yksimielisesti sekä tunnistavat joukosta valelääkärin että pystyvät näyttämään hoitovirheet pätevien lääkäreiden tekemiä vakavammiksi, on meillä selkeä näyttö siitä, että Laiho on ollut vaarallinen työssään. Tällöin syytteet kuolemantuottamuksesta ja jopa taposta ovat perusteltuja.

Jos eroa ei kuitenkaan löydy, nämä syytteet on hylättävä suosiolla ja tarkasteltava asiaa vain taloudelliseen hyötyyn tähdänneenä petoksena. (Tai vaihtoehtoisesti laittaa sekä Laiho että ne oikeatkin lääkärit samanlaisiin syytteisiin omista hoitovirheistään, jos ja kun heiltäkin vastaavia löytyy.)

Näin yksinkertaista se olisi, eikä kenelläkään pitäisi olla syytä vastustaa kyseistä menettelyä totuuden saamiseksi selville.

maanantai 18. tammikuuta 2016