Lähestulkoon
kaikki taiteilijat ovat varsin omahyväistä väkeä ja innokkaita loputtomaan
märehtimiseen tekeleidensä ympärillä. Jos taiteilijan työ on saanut osakseen jonkinlaista
huomiota yleisöltä tai edes vähän apurahaa joltakin säätiöltä, innoissaan
olemisen pystyy jotenkin ymmärtämään: teoriassa on mahdollista, että jostakin
löytyy henkilö, jota teosten taustoittaminen ja muu oheismateriaali voi jopa
kiinnostaa.
Se,
että ketään ei kiinnosta, ei kuitenkaan rajoita taiteilijan innokkuutta töidensä
parissa märehtimiseen. Ja silloin tämä märehtiminen näyttäytyy ulkopuolisten
silmiin säälittävänä, samaan aikaan traagisena ja koomisena itsekeskeisyytenä, täydellisenä ajanhukkana.
Siksi
päätin tarttua toimeen ja tehdä juuri niin.
Minulta
pyydettiin sointumerkkejä erääseen kappaleeseeni. Sitä tapahtuu äärettömän
harvoin, sillä ne harvat tekeleeni, jotka ovat kiinnostaneet ketään, ovat
covereita, ja jos joku tahtoo soitella cover-kappaletta, hänen on helppo hakea
originaaliin nuotit kirjastosta tai sointumerkit ja tabulatuurit netistä. Tällä
kertaa kyse oli kuitenkin omasta sävellyksestäni, joten soinnut ja nuotit olivat
olemassa vain päässäni.
Minulla
olisi mennyt kaksi minuuttia sointumerkkien lätkimiseen tekstitiedoston
yhteyteen, mutta päätinpä huvikseni tehdä kappaleesta kunnollisen nuotinnuksen,
koska miksi ei?
Siitä
se idea sitten lähti… Kenties alankin aikani kuluksi tehdä lisää nuotinnuksia
omista kappaleistani. Siinähän ei tietenkään ole mitään järkeä, koska
keskimäärin niitä ei edes kuuntele kukaan
puhumattakaan siitä, että joku tahtoisi esittää
niitä, mutta toisaalta, entä sitten? Kun elämässään on siinä tilanteessa, ettei
minkään tekeminen ole tuottavaa, niin sama kai siinä on vaikka harjoitella
nuotinnusohjelman käyttöä, notaatiota ja sovitusten tekoa.
Nuottipaperille
siirrettynä huonokin biisi sitä paitsi näyttää hienolta, oikeammalta. Voi
ainakin kuvitella olevansa ihan oikea artisti ja relevantimpi kuin onkaan, kun
aikaansaannoksistaan on nyt olemassa jopa kirjallisia dokumentteja!
Se näyttää uskottavalta, ainakin jos ei osaa lukea nuotteja... |