Sain
postia: paikallinen autoliike lähestyi minua tarjouksella uudesta Hyundaista. Joskus ihmettelen, eikö näillä todellakaan ole mitään rekisteriä siitä, ketkä
ovat potentiaalisia uuden auton ostajia ja ketkä eivät. Meille humanisteille näitä ainakin on turha lähettää. Kun eräs toinen paikallinen autokauppias ilmaisi joitakin vuosia sitten kantansa, että yliopiston filosofian ym. tuottamattoman opetusta joutaisi karsia, me filosofit ja humanistit heitimme takaisin vielä kovemman uhkauksen, nimittäin sen, että sinultahan emme ainakaan autoa ostaisi, jos voittaisimme lotossa. Mutta se siitä, takaisin tähän kampanjaan.
Houkuttelevan
tarjouksen sijasta minusta tuntui, että minulle – anteeksi kansankielinen
ilmaisuni, jossa tehokkuus menee kauneuden edelle – vittuiltiin eikä edes piilo-. Minulle nimittäin tarjottiin messevää 3 000 euron alennusta, jos vain toimittaisin
todistuksen nykyisen autoni romuttamisesta.
Kiitosta
vaan, mutta olen ollut erittäin tyytyväinen 20 vuotta vanhaan ranskalaiseen
pikkuautooni. En maksanut siitä paljoakaan, varaosat ovat halpoja ja vikoja on
verrattain vähän (toki ranskalaisen auton kohdalla pätee sama kuin naistenkin
kanssa: sen onnellisempi olet, mitä enemmän pystyt ajattelemaan vikoja
ominaisuuksina). Ja jos joskus tapahtuukin jokin vahinko – pelti rutistuu tai
kone tekee tenän – se Niilo22:sta lainatakseni harmittaa mutta ei harmita onneks, koska investointi ei ollut
suuri.
Eihän
kotteroni arvo myytynä tietenkään olisi kolmea tonnia, tuskin kolmasosaakaan
siitä, mutta kyse on silti ehjästä ja toimivasta pelistä.
Kulutusyhteiskuntamme
kuitenkin arvostaa vain kaikkea uutta. Eikä siinä pelissä riitä, että vanhalta
otetaan arvo pois, vaan se vielä uudelleenmääritellään negatiiviseksi antamalla
vanhan ei-olemiselle positiivinen arvo.
Valtiokin
näkyy olevan tässä kampanjassa mukana.
En kiistä, etteivätkö uudet autot kuluta polttoainetta vähemmän, mutta uusien
autojen tarpeeton valmistaminen vanhojen ja yhä toimivina romutettujen tilalle
kuluttaa sekin melkoisesti energiaa ja luonnonvaroja. Ympäristösyytkin ovat
vähän niin ja näin, jos Kaukoidästä tuodaan laivarahtina autoja tänne; erään arvion mukaan yksi suuri rahtilaiva tuottaa päästöjä vaatimattoman 50 miljoonan auton verran.
Totesin,
että taas kannustetaan ihmisiä tarpeettomaan ostamiseen. Totesin myös, ettei
minulla koskaan ole rahaa uuteen autoon, mutta tällä kertaa nihkeyteni ei
sentään johtunut yksinomaan perivasemmistolaiseen katkeruuteen olennaisesti
kuuluvasta kettu ja pihlajanmarjat -ilmiöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti