Perinteiset vasemmistopuolueet
ovat kriisissä sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Puolueiden kannatus laskee, ja ääniä valuu niin äärivasemmalle kuin -oikeallekin. Syitä ja selityksiä sille,
miksi puolueilla ei mene hyvin, on jo annettu melkoinen
määrä. Tässä oma ehdotukseni korjausliikkeeksi.
Taitavat
ja menestyvät ihmiset pärjäävät aina, oli poliittinen systeemi ja ilmapiiri
heidän ympärillään millainen tahansa. Vasemmistolaisia puolueita ja liikkeitä
tarvitsemmekin vain me, jotka emme pärjää kilpailussa resursseista vapailla
markkinoilla. Ihminen, joka pystyy menestymään omalla osaamisellaan, tarvitsee
vasemmistoa yhtä vähän kuin miesten kanssa yhtä älykäs ja kyvykäs nainen
tarvitsee feminismiä. Vasemmistolaisen aatteen voi tiivistää neljään sanaan: emme pärjää, antakaa tasoitusta. (Sukupuolten
politiikassa feministit ovat jotenkin onnistuneet muotoilemaan tämän niin, että
he mielestään sekä tarvitsevat kaiken
mahdollisen tasoituksen että kuitenkin
ovat kaikessa yhtä hyviä kuin miehet. Tässä tekstissä pyrin välttämään näin fundamentaalisia loogisia ristiriitoja, joten unohdetaan nuo
enemmän ala- kuin yläpäästään karvaiset naiset ja puhutaan vain vasemmistosta.)
Ei
ole häpeä olla häviäjä ja myöntää, ettei pärjää vapailla markkinoilla. Satojen
tuhansien muiden suomalaisten lailla minä en pärjää: en osaa mitään sellaista,
mikä hyödyttäisi ketään ja mistä kukaan olisi valmis maksamaan sellaisia
summia, että voisin kustantaa sillä vaatimattoman elämiseni. Tämä
pärjäämättömyys on minulle hyvä ja riittävä syy kannattaa vasemmistoa.
Vielä
suurempi syy kannatukselle kuitenkin olisi, jos vasemmistopuolueet olisivat sekä
ohjelmissaan että kaikessa ulosannissaan avoimesti Häviäjien puolueita, puolueita kaikille niille, jotka eivät pärjää
vaan tarvitsevat tasoitusta. Tätä tosiasiaa ei kuitenkaan haluta sanoa liian
suoraan, sillä pelätään, että omien kannattajien ”leimaaminen” häviäjiksi
karkottaisi heistä loputkin. Häviäjyys ei ole media- eikä muutenkaan seksikästä,
se ei myy; sillä ei saa huomiota maailmassa, jossa huomio on kaikki kaikessa ja
ainoat kertomisen arvoiset tarinat kertovat menestyksestä.
Pohjamudissa
matelevia kannatuslukuja katsellessa herää silti ajatus, eikö tätä kannattaisi
kokeilla – mitään menetettävääkään ei enää ole. Sen sijaan, että puhutaan
ympäripyöreitä ja annetaan vasemmiston alkuperäisen ideologian hämärtyä ja menettää
merkitystään, miten olisi, jos oltaisiinkin rehellisesti nettosaajien
puolueita? On hassua, että menestyviä ja menestystä ihannoivia puolueita kyllä
riittää valittavaksi voittajille – heille, jotka tuskin tarvitsisivatkaan ketään ajamaan etujaan. Mikään kotimainen puolue ei kuitenkaan profiloidu meidän
köyhien, tympeiden ja vapailla markkinoilla hyödyttömien runkkujen äänitorvena.
Perussuomalainen populismikin lähtee pohjimmiltaan ajatuksesta, että asiat on
kyettävä ansaitsemaan itse.
Tällainen
ansaitseminen tulee kuitenkin jatkossa olemaan entistä vaikeampaa. Teknologisen
kehityksen myötä erityisosaamista vaatimattomat työpaikat tulevat vähenemään,
minkä seurauksena hyödyttömien ihmisten osuus väestöstä kasvaa. Meihin
luusereihin vetoaminen voi vielä pelastaa vasemmiston – ja parhaassa
tapauksessa vasemmisto voi ainakin yrittää pelastaa meidät.