maanantai 19. toukokuuta 2014

Eurovaaliehdokasta etsimässä


Aivan aluksi haluan pahoitella hiljaiseloani. Graduni viimeistely on vienyt kaiken ajan musiikilta ja muulta kirjoittelulta. Nämä kiireet helpottavat vasta joskus kesäkuun puolella, mutta ajattelin nyt päivittää ja päivitellä edes jotakin.

Puhutaan siis europarlamenttivaaleista.

Pidän EU:sta kulttuurisena projektina. Euroopan valtiot jakavat saman arvopohjan, jonka koen itselleni läheiseksi. Suvaitsevaisuutta, moniarvoisuutta ja vastaavia kauniita sanoja on toisteltu jo kliseeksi asti, joten en nyt lähde tässä höpisemään aiheesta sen enempää. Sanon siis vain sen, että Conchita Wurstin euroviisuvoitto ei mielestäni ollut yhtään huono juttu – ja se, että tämän voiton seurauksena itärajan takaisessa banaanivaltiossa otsiin kasvoi drag-artistin varustusta isompia lerssejä, oli kuin kirsikka kakun päällä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin EU:n liittovaltiokehitystä, talouspolitiikkaa ja euroa. Euroopan vuosia jatkunut talouskriisi osoittaa, että jotakin on pahasti pielessä, eikä eteläisen maanosan ongelmille näy nopeaa ratkaisua – todennäköisempää on, että tauti leviää myös tänne pohjoiseen. Moni ongelma ratkeaisi parhaiten kansallisella tasolla, mutta yhteinen valuutta ja talouslinja sitovat varsinkin Kreikan – ja Suomen – kaltaisten pienten valtioiden kädet. (Uskon, että joskus olisi parempi antaa potilaan kuolla ja syntyä itse uudelleen kuin pitää letkuissa vuosikausia.)

Ketä siis äänestäisin?

Ns. vanhat puolueet ovat kaikki enemmän tai vähemmän euromyönteisiä, ja heidän diskurssissaan arvo- ja talouskysymykset nivoutuvat yhteen. Liittovaltio- ja talousvastaisuutta saatetaan kommentoida syytöksellä, että henkilö ”vastustaa eurooppalaisia arvoja”, vaikka nämähän ovat kaksi täysin eri asiaa. Tai ainakin niiden pitäisi olla…

Valitettavasti vastapuolikin harrastaa aivan samaa niputtamista. Näyttäkää minulle sellainen ehdokas, joka kannattaa kansallisempaa talouspolitiikkaa, mutta ei ole yhtäkään seuraavista:

- talvisota-aikaan jämähtänyt nationalisti (suomalaisuuden määritelmä kapea ja eksklusiivinen)
- arvokonservatiivi, jonka moraalikäsitykset perustuvat kanonisoituihin kansansatuihin
- rasisti
- vihamielinen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan
- Euroopan sijasta itään rähmällään oleva putinisti
- NWO/Illuminati/verkkomedia/juutalaissalaliitto-hörhö.

Hän saa ääneni. Yksittäisiin ehdokkaisiin en ole perehtynyt, mutta puolueina Perussuomalaiset, Muutos 2011 (puolue niille, jotka ovat liian hörhöjä persuihin) tai Itsenäisyyspuolue (puolue niille, jotka ovat liian hörhöjä M11:een) eivät tunnu minulle realistisilta vaihtoehdoilta juuri epämääräisten arvolinjaustensa vuoksi.


Toisin sanoen EU-suhde ei ole oppositiopari vaan nelikenttä, vaikka kentällä konkreettisesti tuntuvatkin esiintyvän vain kuvion vasen ylä- ja oikea alareuna. Kahta muutakin kuitenkin tarvittaisiin vaihtoehdoiksi. Perussuomalaisten linjassa on ollut nähtävissä tiettyä lientymistä kaiken vastustamisesta ”talousmyönteinen – kulttuurivastainen” -suuntaan; yhteinen talouspolitiikka on alettu hyväksyä välttämättömänä pahana ja populistinen kritiikki painottuu enemmän arvokysymyksiin.

Mutta mistä saataisiin se viimeinen puuttuva palanen?