Suurin
osa humanisteista pitää essentialismia syntinä. Jostain syystä ei kuulemma ole
sopivaa sanoa Y:n olevan X:n olemus oikein missään tilanteessa[1].
Vaikka
olen itsekin humanisti, oma käsitykseni eroaa valtavirrasta. Olen ajattelussani
hyvinkin essentialismiin taipuvainen, erityisesti humanismin itsensä kohdalla. Näkemykseni
mukaan humanistin perimmäiseen olemukseen kuuluvat sekä
i) ikuinen alemmuudentunto ns. oikeiden, hyödyllisten ja tuottavien
tieteiden harjoittajia kohtaan että
ii)
yritykset vakuutella, että kyllä me hei ollaan ihan yhtä tärkeitä kuin tekin.
Tämä
vakuuttelu voidaan suorittaa kahdella eri tavalla. Voidaan joko
1) näyttää, miksi tutkimus emansipatorisesta
lesboudesta jossakin runokirjassa, jota kukaan ei ole lukenut, on aivan yhtä
tärkeää kuin nanoteknologian viimeisimmät sovellukset.
Tähän emme kykene niin,
että pokkamme pitäisi[2]. Niinpä on turvauduttava päinvastaiseen strategiaan, toisin sanoen yritämme
2) osoittaa, ettei se teidänkään
tieteenne oikeasti ole hyödyllistä ja tärkeää, kunhan vain kuvittelette[3].
Luonnontieteilijöiden
kohdalla kakkosargumenttikaan ei toimi. Yritykseni nostaa itseäni heitä polkemalla kaatuu välittömästi, kun mokomat täräyttävät suoraan vastapalloon, että
ilman heitä minullakaan ei olisi tietokonetta käytössä, vaan joutuisin
raapustelemaan derridajuttuni piikivellä luolan seinään. Mitäpä siihen voi enää
vastata[4].
On
siis etsittävä uusi kohde, jota lytistää, jotta itse näyttäisi suuremmalta.
Sellainen onneksi löytyy: kauppa- ja taloustieteet! Onhan meillä sentään se etulyöntiasema, että
jos humanistinen tutkimus epäonnistuu pahasti, siitä ei kuitenkaan koidu mittavia
vahinkoja. Itse asiassa meikäläisten onnistumista ja epäonnistumista ei
välttämättä edes voi erottaa: väitöskirjasi pohjalta laatima artikkelisi Freddie Mercuryn viiksien representatiivisista
ulottuvuuksista ei tällä kertaa läpäissyt kulttuurintutkimuksellisen Journal of Beard and Moustache Studies -lehden[5] vertaisarviointia, mutta syy ei
välttämättä ollut tutkimuksesi huonous vaan se, että lehden toimituskunta
pelkäsi suojatyöpaikkojensa puolesta nousevan kykysi edessä! Mutta kun talouden
puolella asiantuntijat erehtyvät tutkimuksissaan ja valistuneissa arvioissaan, seurauksena voi
olla miljardien tappioita, lamaa, globaalia kriisiä. Eikä vain ”voi olla”, vaan
onkin. Helppo maali on siis tiedossa.
Siksi
päätän tässä osoittaa, etten humanistina pidä taloustyyppejä minkään arvoisina, ja julkean
esittää ilman tutkinnollisia pätevyyksiä omia suuntaviivojani taloustilanteen
pelastamiseksi.
Mullistava
ideani syntyi tässä jokunen päivä sitten, kun pesin juoksukenkäni. Oli satanut
lunta ja ilmat olivat olleet pakkasen puolella jo hyvän aikaa, joten pidin todennäköisenä,
että räntäkelit olivat tältä vuodelta ohi. Ja ohi ne olisivat varmasti olleetkin,
ellen olisi tehnyt arviotani, etteivät kenkäni enää tulisi likaantumaan
sohjossa, ja pessyt niitä pitkään ja hartaasti.
Ei
kulunut montakaan päivää, kun sää kääntyi jälleen plussalle, loskahelvetti oli
irti – ja kengät oitis samannäköiset kuin ennen pesua. Murphyn laki osoitti jälleen kosmisen voimansa!
Samalla
kuitenkin tajusin, että päätökseni yrittää uhmata kohtaloa ja pestä kengät oli
kansantaloudellisesti merkittävä ratkaisu. Vaikka kenkieni suhteen homma
menikin vituralleen, niiden pesemisestä aiheutunut sään lämpeneminen tuotti yhteiskunnalle
miljoonien säästöt lämmityskustannuksissa. Toisin sanoen kaikki muut voittivat
paitsi minä (joka en maksa itse lämmitystäni mutta kenkäni kyllä).
Yleisellä
tasolla siis: jos eteesi tulee tilanne, jossa vastakkain ovat oma toivomuksesi
asioiden menemisestä haluamallasi tavalla ja yhteiskunnan hyöty tilanteessa,
jossa toive ei toteudu, toimi rohkeasti omien toiveidesi mukaisesti. Murphyn
laki takaa, että epäonnistut henkilökohtaisella tasolla surkeasti, mutta
yhteiskunnallisesti seurauksena on hyviä asioita ja suuria säästöjä.
Jos
välttämättä tahdotte, voitte pistää sen taloustieteen Nobelin tulemaan tähän
osoitteeseen, niin laitan kirjahyllyyn hiihtolusikoiden ja kotikylän jalkapalloseuran
E-junnujen Fair Play -palkintoni väliin.
[1] Ei etenkään [Y = varastelu, X = mustalaisuus]
-tilanteessa, muttei muutenkaan.
[2] Jos pystyisimme sanomaan jotakin tällaista
vakavalla ilmeellä, pokan säilymiseen vaaditun autismin määrällä olisimme
varmasti pärjänneet myös luonnontieteellisessä, eikä olisi tarvinnut hakea
tiedekuntaan, jonka varsinainen tehtävä on toimia oikeiden tieteiden
harjoittajien vaimonkasvatuslaitoksena.
[3] Hubris-sanaa
tässä yhteydessä käyttämällä lausunnon arvovaltaisuus lisääntyy keskimäärin 37
%.
[4] Tiedekuntaopas suosittelee itkupotkuraivaria,
jonka seasta harjaantunut korva voi erottaa sanat: ”V***n ydinpommin
rakentajat!”
[5] Toivottavasti et joutunut tarkistamaan,
onko tällaista julkaisua oikeasti olemassa. Mikäli jouduit, tieteenalamme arvovaltatilanne
on odotettuakin pahempi.
totaaa....
VastaaPoistaHei jäbä, älä viitsi velloa tuollaisessa alemmuudentunteessa. Itsekin olen humanisti ja syy sille miksi olen, on se, että haluan opiskella sellaisia juttuja, joita osaan parhaiten ja jotka kiinnostavat (luonnontieteet ovat toki myös kiinnostavia, mutta älykkyyteni ei riitä niiden harjoittamiseen, siksi en ole lähtenyt niitä opiskelemaan). Jos haluat oikeasti olla hyödyksi yhteiskunnalle, niin siihen on helpompiakin tapoja kuin ryhtyä ydinfyysikoksi: luovuta verta, tee vapaaehtoistyötä, anna rahaa köyhille ja leipää nälkäisille. Tottahan se on, että jos yhteiskunnan laivasta pitäisi alkaa potkia ihmisiä pois turhimmasta kansanosasta lähtien, niin ensimmäisenä lähtisivät virkamiehet ja humanistit. Mutta tarvitseeko kaiken olla aina mahdollisimman hyödyllistä? Maailma tarvitsee tieteen lisäksi taidetta.
VastaaPoistaSiteeraan ainoaa elossa olevaa suomalaista neroa, Kari Peitsamoa (SKP): "Teologia on tärkein tieteenala. Kaikki muut ovat aputieteitä." Mitä mieltä blogisti on väitteestä?
VastaaPoistaEn tiedä asiayhteyttä tai sitä, mitä Peitsamo teologialla tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta kyllähän se, mihin uskomme, kertoo todella paljon siitä, keitä ja millaisia olemme. Siksi uskontojen tutkiminen on tärkeää. (Oletin automaattisesti, ettei Peitsamo pidä teologiaa tärkeänä siksi, että pappien kouluttaminen on yliopiston ja teologisen tiedekunnan eikä kirkon tehtävä, vaan juurikin siellä harjoitetun uskonnontutkimuksen vuoksi. Tämä toki voi olla sellainen "nerot ajattelevat samalla lailla kuin minä" -tyyppinen projisoiva tulkinta.)
PoistaKiitos vastauksesta. Arvatenkin Peitsamo tarkoittaa teologialla juuri kristillistä jumaluusoppia eikä pappien amista. Sitä ei kuitenkaan pidä sotkea uskontotieteeseen. Tämä meni ehkä blogitekstin aiheen ulkopuolelle joten ei tästä enempää.
Poistahttp://www.youtube.com/watch?v=xtNC62RVBa4