tiistai 3. joulukuuta 2013

Lenkkareiden pesu ja Murphyn lain kansantaloudellinen sovellus, mutta ensin hieman humanismin olemuksesta



Suurin osa humanisteista pitää essentialismia syntinä. Jostain syystä ei kuulemma ole sopivaa sanoa Y:n olevan X:n olemus oikein missään tilanteessa[1].

Vaikka olen itsekin humanisti, oma käsitykseni eroaa valtavirrasta. Olen ajattelussani hyvinkin essentialismiin taipuvainen, erityisesti humanismin itsensä kohdalla. Näkemykseni mukaan humanistin perimmäiseen olemukseen kuuluvat sekä 

i) ikuinen alemmuudentunto ns. oikeiden, hyödyllisten ja tuottavien tieteiden harjoittajia kohtaan että  
ii) yritykset vakuutella, että kyllä me hei ollaan ihan yhtä tärkeitä kuin tekin.

Tämä vakuuttelu voidaan suorittaa kahdella eri tavalla. Voidaan joko 

1) näyttää, miksi tutkimus emansipatorisesta lesboudesta jossakin runokirjassa, jota kukaan ei ole lukenut, on aivan yhtä tärkeää kuin nanoteknologian viimeisimmät sovellukset

Tähän emme kykene niin, että pokkamme pitäisi[2]. Niinpä on turvauduttava päinvastaiseen strategiaan, toisin sanoen yritämme

2) osoittaa, ettei se teidänkään tieteenne oikeasti ole hyödyllistä ja tärkeää, kunhan vain kuvittelette[3].

Luonnontieteilijöiden kohdalla kakkosargumenttikaan ei toimi. Yritykseni nostaa itseäni heitä polkemalla kaatuu välittömästi, kun mokomat täräyttävät suoraan vastapalloon, että ilman heitä minullakaan ei olisi tietokonetta käytössä, vaan joutuisin raapustelemaan derridajuttuni piikivellä luolan seinään. Mitäpä siihen voi enää vastata[4].

On siis etsittävä uusi kohde, jota lytistää, jotta itse näyttäisi suuremmalta. Sellainen onneksi löytyy: kauppa- ja taloustieteet! Onhan meillä sentään se etulyöntiasema, että jos humanistinen tutkimus epäonnistuu pahasti, siitä ei kuitenkaan koidu mittavia vahinkoja. Itse asiassa meikäläisten onnistumista ja epäonnistumista ei välttämättä edes voi erottaa: väitöskirjasi pohjalta laatima artikkelisi Freddie Mercuryn viiksien representatiivisista ulottuvuuksista ei tällä kertaa läpäissyt kulttuurintutkimuksellisen Journal of Beard and Moustache Studies -lehden[5] vertaisarviointia, mutta syy ei välttämättä ollut tutkimuksesi huonous vaan se, että lehden toimituskunta pelkäsi suojatyöpaikkojensa puolesta nousevan kykysi edessä! Mutta kun talouden puolella asiantuntijat erehtyvät tutkimuksissaan ja valistuneissa arvioissaan, seurauksena voi olla miljardien tappioita, lamaa, globaalia kriisiä. Eikä vain ”voi olla”, vaan onkin. Helppo maali on siis tiedossa.

Siksi päätän tässä osoittaa, etten humanistina pidä taloustyyppejä minkään arvoisina, ja julkean esittää ilman tutkinnollisia pätevyyksiä omia suuntaviivojani taloustilanteen pelastamiseksi.

Mullistava ideani syntyi tässä jokunen päivä sitten, kun pesin juoksukenkäni. Oli satanut lunta ja ilmat olivat olleet pakkasen puolella jo hyvän aikaa, joten pidin todennäköisenä, että räntäkelit olivat tältä vuodelta ohi. Ja ohi ne olisivat varmasti olleetkin, ellen olisi tehnyt arviotani, etteivät kenkäni enää tulisi likaantumaan sohjossa, ja pessyt niitä pitkään ja hartaasti.

Ei kulunut montakaan päivää, kun sää kääntyi jälleen plussalle, loskahelvetti oli irti – ja kengät oitis samannäköiset kuin ennen pesua. Murphyn laki osoitti jälleen kosmisen voimansa!

Samalla kuitenkin tajusin, että päätökseni yrittää uhmata kohtaloa ja pestä kengät oli kansantaloudellisesti merkittävä ratkaisu. Vaikka kenkieni suhteen homma menikin vituralleen, niiden pesemisestä aiheutunut sään lämpeneminen tuotti yhteiskunnalle miljoonien säästöt lämmityskustannuksissa. Toisin sanoen kaikki muut voittivat paitsi minä (joka en maksa itse lämmitystäni mutta kenkäni kyllä).

Yleisellä tasolla siis: jos eteesi tulee tilanne, jossa vastakkain ovat oma toivomuksesi asioiden menemisestä haluamallasi tavalla ja yhteiskunnan hyöty tilanteessa, jossa toive ei toteudu, toimi rohkeasti omien toiveidesi mukaisesti. Murphyn laki takaa, että epäonnistut henkilökohtaisella tasolla surkeasti, mutta yhteiskunnallisesti seurauksena on hyviä asioita ja suuria säästöjä.

Jos välttämättä tahdotte, voitte pistää sen taloustieteen Nobelin tulemaan tähän osoitteeseen, niin laitan kirjahyllyyn hiihtolusikoiden ja kotikylän jalkapalloseuran E-junnujen Fair Play -palkintoni väliin.


[1]   Ei etenkään [Y = varastelu, X = mustalaisuus] -tilanteessa, muttei muutenkaan.
[2] Jos pystyisimme sanomaan jotakin tällaista vakavalla ilmeellä, pokan säilymiseen vaaditun autismin määrällä olisimme varmasti pärjänneet myös luonnontieteellisessä, eikä olisi tarvinnut hakea tiedekuntaan, jonka varsinainen tehtävä on toimia oikeiden tieteiden harjoittajien vaimonkasvatuslaitoksena.
[3] Hubris-sanaa tässä yhteydessä käyttämällä lausunnon arvovaltaisuus lisääntyy keskimäärin 37 %.
[4] Tiedekuntaopas suosittelee itkupotkuraivaria, jonka seasta harjaantunut korva voi erottaa sanat: ”V***n ydinpommin rakentajat!”
[5] Toivottavasti et joutunut tarkistamaan, onko tällaista julkaisua oikeasti olemassa. Mikäli jouduit, tieteenalamme arvovaltatilanne on odotettuakin pahempi.

5 kommenttia:

  1. Hei jäbä, älä viitsi velloa tuollaisessa alemmuudentunteessa. Itsekin olen humanisti ja syy sille miksi olen, on se, että haluan opiskella sellaisia juttuja, joita osaan parhaiten ja jotka kiinnostavat (luonnontieteet ovat toki myös kiinnostavia, mutta älykkyyteni ei riitä niiden harjoittamiseen, siksi en ole lähtenyt niitä opiskelemaan). Jos haluat oikeasti olla hyödyksi yhteiskunnalle, niin siihen on helpompiakin tapoja kuin ryhtyä ydinfyysikoksi: luovuta verta, tee vapaaehtoistyötä, anna rahaa köyhille ja leipää nälkäisille. Tottahan se on, että jos yhteiskunnan laivasta pitäisi alkaa potkia ihmisiä pois turhimmasta kansanosasta lähtien, niin ensimmäisenä lähtisivät virkamiehet ja humanistit. Mutta tarvitseeko kaiken olla aina mahdollisimman hyödyllistä? Maailma tarvitsee tieteen lisäksi taidetta.

    VastaaPoista
  2. Siteeraan ainoaa elossa olevaa suomalaista neroa, Kari Peitsamoa (SKP): "Teologia on tärkein tieteenala. Kaikki muut ovat aputieteitä." Mitä mieltä blogisti on väitteestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä asiayhteyttä tai sitä, mitä Peitsamo teologialla tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta kyllähän se, mihin uskomme, kertoo todella paljon siitä, keitä ja millaisia olemme. Siksi uskontojen tutkiminen on tärkeää. (Oletin automaattisesti, ettei Peitsamo pidä teologiaa tärkeänä siksi, että pappien kouluttaminen on yliopiston ja teologisen tiedekunnan eikä kirkon tehtävä, vaan juurikin siellä harjoitetun uskonnontutkimuksen vuoksi. Tämä toki voi olla sellainen "nerot ajattelevat samalla lailla kuin minä" -tyyppinen projisoiva tulkinta.)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta. Arvatenkin Peitsamo tarkoittaa teologialla juuri kristillistä jumaluusoppia eikä pappien amista. Sitä ei kuitenkaan pidä sotkea uskontotieteeseen. Tämä meni ehkä blogitekstin aiheen ulkopuolelle joten ei tästä enempää.
      http://www.youtube.com/watch?v=xtNC62RVBa4

      Poista