maanantai 11. marraskuuta 2013

”Can you find the killer move?”





En harrasta shakkia. En edes osaa pelata sitä kunnolla. Tiedän säännöt ja ymmärrän alkeellisimmat perusperiaatteet, mutta strategia on siitä kaukana, kun räiskin menemään Chess Titansissa tietokonetta vastaan ei-liian-vaikealla tasolla. (Kone ei osaa antautua, joten otteluiden käännyttyä minulle voitollisiksi kehitän kaikista jäljellä olevista sotilaistani kuningattaret ja DEMOLISOIN botinperkeleen laudanrakoon.)

Täydellisestä lajiin liittyvästä barbariastani huolimatta eräs suosikkikanavistani YouTubessa on Mato Jelicin shakkikanava. Tämä kroatialaissyntyinen mutta Australiassa asuva pelaaja esittelee ja kommentoi videoillaan shakin historian merkittävimpiä ja hienoimpia otteluita. Kommentit ovat valaisevia ja saavat jopa kaltaiseni turnipsin tiedostamaan hitusen verran mestaripelaajien strategioiden neroutta ja otteluiden sommitelmien kauneutta, vaikka en niistä mitään opikaan. Erinomaisen sisällöllisen tason ohella miehen puhetapa yhdistettynä aksenttiinsa on erittäin rentouttava: toisinaan katson ja kuuntelen näitä myös "ASMR-videoina".

Mato Jelicin videot etenevät aina samalla tavalla, mutta se on mielestäni vain hyvä, sillä hänen niihin kehittämänsä konsepti on toimiva. Jossakin vaiheessa peliä mies lausuu vakiofraasinsa

We have reached critical position of the game.”

ja tämän jälkeen pyytää pysäyttämään videon ja kysyy, myös aina samaa kaavaa noudattaen, pystyykö katsoja keksimään, mikä on tilanteen ”killer move”. Toisinaan keksinkin, yleensä en. Nyt kuitenkin vihdoin päästään tekstini varsinaiseen aiheeseen:

Lähes kuka tahansa voi keksiä, mikä on ratkaisevalla hetkellä voitokas ”killer move”, kun joku – jälkiviisaasti – kertoo sellaisen mahdollisuuden olevan olemassa. Siihen kuitenkin vaaditaan jo kykyjä, että keskellä peliä huomaat itse, milloin käsillä on ratkaiseva hetki ja tappajasiirron tekemisen tilaisuus, vaikka kukaan ei antaisi vinkkiä etsiä.

Tämä havainto ei enää liity pelkästään lautapeliin – sama nimittäin pätee kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Elämämme on täynnä tilaisuuksia, mutta kukaan ei ole kertomassa meille, milloin on oikea ja kriittinen hetki etsiä voitokas ratkaisu, vaan asetelmat muuttuvat vauhdilla ja tilaisuudet sen myötä katoavat iäksi kuin kyyneleet sateeseen. Vasta paljon myöhemmin saattaa jälkiviisaasti pystyä toteamaan virheensä ja näkemään, mikä olisi ollut oikea siirto ja missä sen paikka, mutta silloin peli on jo ohi ja elämästä jo syrjäydytty.

Elämässään menestyviltä löytyy kyky tunnistaa kriittiset hetket ja hakea voitokas ratkaisu. Meiltä muilta kyky puuttuu. Siinä se pieni ero, miksi ala-asteen luokkatoverini rakentavat omakotitaloja, tekevät ammattiuraa ja ovat lasten isiä ja äitejä, kun minä kyhjötän yhä peräkammarissa ilman ystäviä, yhtäkään työelämässä vietettyä päivää tai seksuaalisia kokemuksia.

Ja katson iltamyöhäisin YouTuben shakkivideoita rauhoittaakseni mieltäni.

3 kommenttia:

  1. Shakissa kuulemma kehittyy vain tiettyyn pisteeseen asti pelkällä intuitiolla ja pelaamisella ja tuon pisteen jälkeen pitää alkaa analysoimaan vanhoja pelejä ja siirtoja, jotta oikeaa kehitystä ja oppimista tapahtuu. Sama pätee varmasti myös elämään.

    VastaaPoista
  2. No mutta sinua on kuitenkin versioitu loistavassa Neuromaani-romaanissa, joten kyllähän se nyt ainakin lasta tai paria vastaa.

    VastaaPoista
  3. Palasit jälleen aiheeseen Onnenkeksi-kappaleessasi.
    Pidin suuresti.

    VastaaPoista