Yllätysseksiä

Bändin kolmen ja puolen vuoden ura saavutti tähänastisen huippunsa: uusin kappale ”Yllätysseksiä” nousi Mikseri.net:in listalla viikon 41/2013 kuunnelluimmaksi. Samppanjapullo jäi kuitenkin korkkaamatta, sillä ensinnäkin olen absolutisti ja toiseksi listaykköseksi pääsemiseen riitti 195 kuuntelua viikon aikana; se ehkä kertoo jotakin sivuston marginaalisuudesta… Mutta marginaalisiahan tässä ollaan itsekin! Joka tapauksessa jonkinlainen merkkipaalu sentään, ja osui vielä omasta mielestäni varsin sopivan biisin kohdalle. Kerrotaan siis kappaleesta jotakin.

Aiempien CR&KK-tekeleiden perusteella tuntuu olevan yleinen mielipide, että orkesteri on vasemmistolainen (tai ainakin anti-oikeistolainen). Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Luonnollisesti monissa kappaleissa on yhteiskunnallista vasemmistohenkeä, koska oikeiston näkökulmasta kaltaiseni kolmekymppinen työ- ja muustakin elämästä syrjäytynyt totaaliluuseri on täysin hyödytön ja arvoton tapaus. Itsekkäistä syistä uskon vasemmiston tarjoavan näissä asioissa minulle enemmän mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään. (Ja vastikkeetonta rahaa. Vituttaako?)

En kuitenkaan kaipaa kokonaisvaltaista poliittista leimaa arvokysymyksissä. Oikeasti en pidä kenestäkään, ja mieluummin tahdon musiikkini saavan osakseen viiden kaltaiseni turhan nihilistireppanan ihailun ja normaali-ihmisiltä (puoluekantaan katsomatta) syvää halveksuntaa kuin laajempaa tavissuosiota. Siksi, havaittuani minuun kohdistuvia vasemmistosympatioita, minun täytyi toimia. Vasemmiston, feminismin ja monikulttuurisuuden allianssi on hyvin tunnettu, joten tarvittiin laulu, joka yhdistäisi minulle aiemminkin rakkaan antifeminismin ja, köh, ras… tarkoitan, neek… siis, no, jonkinlaisen kriittisyyden. Tajusin etten koko tähänastisella urallani ole tarttunut raiskaukseen, vaikka se jos mikä on parhaita tabuja ja nihilistihuumorin lähteitä, mitä kuvitella saattaa! Ja ketkä niitä raiskauksia tekevätkään stereotypioissa (tai tilastoissa)? Hyvä, alatte päästä jyvälle.

Eräs feministien suosituista ja täysin hatusta vedetyistä väitteistä kuuluu seuraavasti:

Arviolta jopa yhdeksän kymmenestä raiskauksesta jää ilmoittamatta poliisille. (HS.fi)

Avainsana on ”arviolta”; arviolta 90 prosenttia feministien fraaseista perustuu vastaavaan mutuiluun. Päätin kuitenkin ottaa tuon ns. face valuena ja lähdin miettimään selitystä, miten asia voisi olla näin. Häpeät sun muut tuntuivat vasta toiseksi luonnollisimmalta, ja Occamin oksasahalla suoritettu suurpiirteinen karsinta jätti jäljelle vain rungon, kaikkein ilmeisimmän selityksen ilmiölle. Nyt tiesin, mihin suuntaan minun tuli edetä.

Evoluutiopsykologiaa ja Laasasta lukemalla olin oppinut, että biologisella tasolla naiset kaipaavat alistetuksi tulemista, ja tämä muutaman viime vuosikymmenen länsimainen tasa-arvovouhotus on vain lyhyt harhapolku lajimme vuosituhantisessa tähän asti toimineessa käytännössä. Ei tarvitse mennä taaksepäin kuin mustavalkoelokuvan aikoihin, niin filmeistä ja niiden romanttisista kohtauksista nähdään, että sellainen käpälöinti, mikä nykyisin ajatellaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikkomiseksi, oli vielä tuolloin täysin luvallista tosimiehen suorittamaa viettelyä, ja toimivaa sellaista. Länsimainen kulttuuri on onnistunut kastroimaan omat tosimiehensä, mutta onneksi kulttuurien välinen yhteistyö sentään pelaa. Tekstiaineisto alkoi olla valmis, ja sen riimimuotoon kirjoittaminen kävi luomisvimmassa äkkiä. Oli aika siirtyä miettimään musiikillista toteutusta.

Alusta asti oli selvää, että kappaleen täytyisi olla groovaava ja sisältää paljon perkussioita. Selvää oli myös, että tämä tulisi tehdä niin huolella kuin peräkammarilaitteisto vain antaa myöten, sillä kun tabuaiheista tehdään lauluja, ne eivät saa kuulostaa hetken mielijohteilta ”kännis ja läpäl”, vaan sellaisilta, että niihin on panostettu ja nähty vaivaa – että ollaan tosissaan, seisotaan sanojen takana. 

Matkan varrella kuitenkin syntyi edellisten rinnalle mainio idea lisätä Leijonakuninkaasta ja vaikka mistä tuttua ”stereotyyppisintä afrikkalaiskieltä” eli swahilia pakettiin overdubattuna taustakuorona. Tällaisen soundin toteuttaminen oli ennenkin käynyt mielessä, ja nyt se jopa istuisi aiheeseen! Kieltä osaamattomana minulla ei ollut tai vieläkään ole mitään käsitystä, onko nettisanakirjojen avulla muodostettu hokemani sinne päinkään, mutta tokkopa se haittaa. Koska kolonialistisessa hengessä halusin tehdä lauluni länsimaiseen tyyliin ja käyttää kulttuurista ”toiseutta” pelkkänä välineeksi alistettuna vitsikkäänä kuriositeettina, swahilinkielisen fraasin virheellisyys jopa sopisi kuvaan. (Eikä sitä kukaan kuitenkaan koskaan tulisi tarkistamaan.) 

Kaiken tämän työn jälkeen on ilo nähdä, etteivät ponnistelut menneet hukkaan, vaan ne realisoituivat ”listamenestyksenä”. Erityiskiitos Nyymichanille, jota ilman historiallista ykkössijaa ei olisi herunut!