perjantai 27. heinäkuuta 2018

Nopea lyhyt tilannepäivitys


Jotkut ovat saattaneet ihmetellä (sikäli kun ketään enää edes kiinnostaa) viime kuukausien hiljaiseloani. Päivitettäköön tilannetta nyt lyhyesti.

Olen kunnossa. Viime kuukausina on vain ollut muita kiireitä; olen ollut töissä kaukana kotoa, ja musiikin tekemiselle ei ole ollut aikaa eikä mahdollisuutta. Sama tilanne jatkuu ainakin pari kuukautta tästä eteenpäin.

En ole toki kokonaan lopettanut musiikin harrastamista, vaan esimerkiksi nyt heinäkuussa vapaa-aikaani ovat vieneet kaksikin erillistä musiikkiin liittyvää projektia, joista kumpikaan ei liity millään lailla CR&KK-musisointeihin.

Elämäntilanteen muutos on hieman hankaloittanut CR&KK-projektia myös mentaalisista syistä. Aiemmin suuri inspiraatio laulujen kirjoittamiseen syntyi loputtoman joutilaisuuden ja itsensä turhaksi ja epäonnistuneeksi kokemisen yhdistelmästä. Kun enää ei ole liikaa joutilasta aikaa ja on päässyt vähän työelämän syrjään kiinni, olemistani pitkälti määrittäneeltä luuseri-identiteetiltäni on alkanut pudota pohja, ja häviäjyyden kokemus tuntuu olevan minulle edellytys kappaleiden luomiseksi.

Toivon itsekin, että tämä ei tarkoita laulujen kirjoittamisen loppumista kokonaan. Muutaman kuukauden ajan pää on ollut ideoiden suhteen täysin tyhjä, mutta mikäli tilanne ei ole pysyvä, uutta Ryback-musiikkiakin ilmestyy taas vielä joskus.

torstai 21. joulukuuta 2017

Kasetti



Sain jokin aika sitten yhteydenoton. Eräs fanini oli päättänyt tehdä itselleen C-kasetin musiikistani ja tahtoi minulta mahdollisimman hyvälaatuiset versiot kasetille tulevista kappaleista. Lähetin mitä minulta sattui löytymään, ja paluupostissa sain hienoja kuvia valmiista tuotoksesta. (Olisin halutessani saanut fyysisen kopion kasetistakin, mutta ajattelin, että säilytän paremmin anonymiteettini ilman postituksia… ja toiseksi, ei minulla ole toimivaa kasettisoitintakaan muualla kuin vanhassa autonromussani, ja siellä taas kaikkein vähiten jaksaisin kuunnella itseäni.)




Sovimme hänen kanssaan siitä, että hän voi halutessaan tehdä kasetteja enemmänkin ja myydä niitä hintaan 5 euroa + postikulut (jotka lienevät pari euroa tai vähän alle: kasetti menee kirjeenä). Kehut ja purnaukset kappalevalinnoista, kansitaiteesta jne. on syytä osoittaa kasetin tekijälle; minulla ei ole näihin mitään osuutta.

On todennäköisestä, ettei tämän fyysisempää ja konkreettisempaa julkaisua CR&KK-musiikista tule koskaan, joten tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua! Ja ennen kuin kukaan kritisoi minua itseni uhraamisesta kaupallisuuden alttarille, mainittakoon vielä sekin, etten saa senttiäkään myyntituotoista. Sovimme näin siksi, että tätä kautta hän todennäköisesti saa maksimissaan kaksi tilaajaa eikä kate tuohon hintaan muutenkaan ole käytännössä mitään…

Kappalelista:

A-puoli:
1.Mengele
2.Reippailemaan
3.Elämänkoulu
4.Naiskuiskaaja
5.Babylonin Lammas
6.ASMR

B-puoli:
1.Assburger
2.Mutta mitä sanoo feministi?
3.Piirrosleffafysiikkaa
4.Helsinkiläinen Rapsodia
5.Kokoomuskalkkuna

Tilaukset sähköpostitse osoitteeseen ccharlesmusika (a) gmail.com

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kaikki hyvät asiat elämässäni tapahtuvat sattumalta



Tässä kuussa minulla on pari soittokeikkaa. Ne eivät liity CR&KK-projektiin, vaan soitan tanssimusiikkia kitaristina. Olin samoissa tapahtumissa jo viime vuonna mukana, ja minut kutsuttiin uudelleen mukaan: musiikillista osaamistani, monipuolisuuttani ja kykyäni improvisoida ilman etukäteisharjoittelua arvostetaan. Mikä parasta, arvostus näistä keikoista on myös konkreettista: niistä jää käteeni yhteensä reilu parisataa, mikä tulottomuusluokassani on merkittävä lisätienesti!

Kuitenkin, kun aloin miettiä, miten oikein päädyin näille keikoille, tajusin erään elämässäni toistuvan teeman.

Olin menossa soittamaan erään sukulaisen juhliin, kun kävi ilmi, että juhlan järjestäjät olivat epähuomiossa hankkineet paikalle lisäkseni toisenkin esiintyjän. Esiinnyimme sitten sulassa sovussa molemmat, ja tämä toinen esiintyjä oli sen verran vaikuttunut kyvyistäni, että pyysi jo tuolloin kevättalvella minut soittamaan tulevan kesän tapahtumiin kanssaan. Tuolloin ajattelin, että näinköhän tulen kuulemaan hänestä mitään enää koskaan, mutta niin vain kesällä muutama viikko ennen ensimmäistä tapahtumaa hän otti yhteyttä ja lähetti kappalelistan. Kaikki meni mukavasti, keikat soitettiin, palkat maksettiin ja uudestaankin pyydettiin tulemaan.

Nämä viime ja tämän vuoden keikat olisivat jääneet tekemättä ja musiikillinen osaamiseni vaille arvostusta, ellei tuonne juhlapaikalle olisi epähuomiossa hankittu kahta esiintyjää. Kaikki oli onnekkaan sattuman tulosta.

Kun mietin elämääni laajemminkin, huomaan asioiden menneen tällä tavalla muillakin sektoreilla. Ne asiat, joihin olen yrittänyt panostaa ja joiden eteen olen tehnyt aktiivisesti töitä, eivät ole koskaan johtaneet mihinkään hyvään. Muun muassa opiskeluni ovat olleet aivan yhtä tyhjän kanssa: tein paljon töitä hankkiakseni tutkinnon, josta on ollut minulle enemmän harmia kuin hyötyä, ja yritykseni vaihtaa alaa ja hankkia työmarkkinoilla hyödyllistä osaamista ovat vuodesta toiseen turhia, sillä minua ei oteta koulutukseen. Harvat onnistumiset ja positiiviset asiat elämässäni taas ovat tulleet eteeni puhtaasti onnen ansiosta, pyytämättä ja yllätyksenä.

Niinpä olisi oikeastaan sama lakata yrittämästä. Hyvät (ja huonot) asiat tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen: kaikki riippuu ainoastaan tuurista. Parhaani tekeminen ja yrittämisen jatkaminen onkin jo kauan ollut minulle enemmän velvollisuuseettinen välttämättömyys kuin päämäärärationaalista toimintaa. Ahkeroinnista ei palkita maineella tai mammonalla, se on tullut selväksi, mutta tekeminen itsessään on tärkeää ja antaa merkityksen olemassaololleni. Mitättömyydestä pois pääseminen olkoon onnenkauppaa, mutta kaiken ratkaisevaa deus ex machina -käännettä odotellessa velvollisuutena on pyrkiä olemaan oman mitättömyytensä paras mahdollinen versio.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Pettymyksestä toiseen



Jo toisena vuonna peräkkäin hakemukseni ammatilliseen koulutukseen ei johtanut mihinkään. Tällä kertaa pääsin ihmeen kaupalla peräti haastatteluun asti, mutta siihen se sitten tyssäsikin, vaikka hakijoista sisään otettiin yli kolmannes. (Tämä tuntuu myös hyvin kannustavalta liittyen työnhakuun: työhakemuksillani en ole koskaan päässyt edes haastatteluun asti, ja kun haastattelussa esiintymistaitoni eivät todistetusti riitä edes näillä sisäänpääsylukemilla, mitkä ovatkaan mahdollisuuteni, jos valituksi tuleekin yksi sadasta tai harvempi? Se nimittäin on tilanne jokaisen kaikille avoimen työpaikan kohdalla – ja muihinhan minulla ei ole teoreettistakaan mahdollisuutta.)

Edessä siis on jälleen yksi vuosi ilman töitä, opiskelua, tuloja ja tulevaisuutta.

Musiikkiani vielä viimeisimpinä vuosina seuranneet sitkeimmät ovat saattaneet huomata tuotannossani tietynlaisen paradigman muutoksen. Huumorin määrä on vähentynyt, kun taas katkeruuden, ihmisvihan, unelmien hautaamisen, vanhenemisen, kaiken turhuuden, elämään pettymisen, itse aiheutetun häviäjyyden yms. teemoja on käsitelty enemmän.

Voin luvata, että suunta tulee jatkossakin pysymään samana – sikäli kun vielä saan itsestäni puristettua tekstejä ja kappaleita irti. Toisaalta tuntuu, että ei häviäjyydestäänkään pysty ammentamaan aihetta loputtomiin.

Saa nyt nähdä, mitä tässä tapahtuu elämän ja CR&KK-projektin suhteen.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Korkeakoulututkinnon mitätöinti omaehtoisesti – onnistuukohan?



Niin yllättävää kuin se onkin, on aivan mahdollista, että korkeakoulututkinnosta on työ- ja muussakin elämässä enemmän haittaa kuin hyötyä, kuten olen saanut karvaasti kokea. Mikäli yliopistossa opiskeltu ainekokonaisuus ei sisällä mitään työmarkkinoilla kysyttyä osaamista eikä opiskeluaikana ole verkostoitunut, luonut kontakteja tai saanut työkokemusta, portit oman alan tai ns. soveltuvaa korkeakoulututkintoa vaativiin töihin pysyvät tiukasti kiinni.

Samaan aikaan akateeminen tutkinto kuitenkin osoittautuu riesaksi hakiessa ruohonjuuritason suorittaviin työpaikkoihin. Näihin hakevaa maisteria pidetään ylikoulutettuna ja tästä syystä kenties huonosti motivoituneena, joka häipyy parempiin hommiin heti tilaisuuden tullen.

Työnhaun lisäksi korkeakoulututkinto jarruttaa myös alanvaihtoaikeita. Sain huomata aikuiskoulutukseen hakiessani, etten pääse ammatilliseen koulutukseen, koska koulutukselleni ei katsota olevan ”työvoimapoliittista tarvetta”. Toisin sanoen minun oletetaan saavan töitä nykyisellä koulutuksellani – mikä ei kuitenkaan ole realismia, kuten pari viimeistä vuotta on osoittanut.

Edellä esitettyjen syiden vuoksi meillä pitäisi olla käytäntö, jolla henkilö voi halutessaan mitätöidä oman tutkintonsa. Tekisin sen välittömästi.

Kunnollista ennakkotapausta asiasta ei liene olemassa. Maisterin tutkintotodistus on kylläkin jälkikäteen peruutettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa vilpin ja plagioinnin vuoksi, ja tämä tapaus osoitti sen, ettei yliopisto voi (ainakaan tapauksissa, joissa on kyse epärehellisyydestä) itse hylätä jo antamaansa tutkintoa ”vastaavanlaisissa tapauksissa”.

Mutta voiko yliopisto tehdä sen sellaisessa tapauksessa, jossa tutkinnon suorittamiseen ei liity vilppiä, mutta opiskelija haluaa tutkintonsa pois kaikista rekistereistä? Tämän jälkeen opiskelijaan suhtauduttaisiin esimerkiksi aikuiskoulutukseen haettaessa ensikertalaisena ilman aiempaa koulutusta ja tutkintoa, mikä helpottaisi sisäänpääsyä. Tästä asiasta aion ottaa selvää.

Muussa tapauksessa valehtelen ja ilmoitan kirjoituttaneeni pro gradu -tutkielmani toisella henkilöllä nimellistä korvausta vastaan. Tässä vaihtoehdossa on se ikävä puoli, että tunnustaessaan ”vilpin” saattaa joutua maksamaan korvauksia ja joutuu pilaamaan maineensa. Sittenkin menettelyn hyöty olisi haittaa suurempi: vaikka nuoruus menikin hukkaan hyödyttömän humanistisen tutkinnon hankkimisessa, se ei sentään enää pääsisi hautaamaan alanvaihtohaaveita ja tuhoamaan koko loppuelämää.